18.00 oli miehistöntreenit!
Korkeanpaikantyöskentely.
Vokolle päästyäni minulle kerottiin että joo tänään on laskeutumista!
Sydän pomppasi kurkkuun ja henki salpaantui :O
jännitys valtasi minut, mutta lähdin mukaan positiivisin ja odottavin mielin!
Ajoimme hopeakaivokselle laajasalontakametsiin. Ensin olin helpottunut nähdessäni kalliot etteivät ne olekaan niin kamalan jyrkkiä kun luulin. Kunnentulimme oikealle paikalle.
Kallio olli jyrkkää, sammaleenpeitossa ja teki syvänteen.
Meitä oli paljon paikalla ja monet silmäparit olivat katsomassa suorituksia.
Ensin kerrattiin perusteet ja turvallisuus. Sitten laitettiin narut tuki puihin ja turvalisuus kuntoon!
Pian tuli minun vuoro laskeutua ja se jännitti todella paljon!
Minunvuoroni :o
jännitys valtasi minut ja kädet tärisivät minun ollessa kallion reunalla.
Yritin muistaa kaikki mitä minulle oli ylhäällä sanottu mutta tuntui kun kaikki olisivat kummittuneet kovalevyltäni.
Olin siinä narussa pelkän grigrin varassa.
Aivoni löivät tyhjää ja yritin pelkästään löytää jalkojeni paikkaa.
Samalla oikea käteni oli tullut vasemmankäden viereen joten en voinut kontroloida narun nopeutta kovin hyvin.
Muuteman kerran minulla kävi niin että oikeakäsi oli vasemman vieressä ja naru pääsi niijan nopeasti grigrin läpi. Jolloin liikuin paljon kerrallaan. Silloin jalkani lipesivät ja osuin kallioon.
Pikkuhiljaa pääsin alaspäin ja homma alkoi sujua. Pääsin turvallisesti perille ja silmäni aukesiva. Ne eivät olleet enään kiiningrigrissä ja köydessä. Aivoni ymmärsivät että olen taas maankamaralla.
Alhaalla minua kannustettiin ja oltiin iloisia suorituksestani! Siitä tuli positiivinen olo.
Ensimäisestä suoriteesta jäi todella hyvä fiilis ja halusin päästä uudelleen lskeutumaan.
Onneksi sain siihen mahdolisuuden!
Toinen kerta!
Edelleen minua jännitti mutta ei läheskään niin paljoon kun ensimäisellä kerralla!
Alastullessani pystyin havaita jo vähän enemmän asioita kun ensimäisellä kerralla. Enään katseeni ei ollut keskitynyt pelkästään köyteen ja grigriin vaan kykenin katsomaan etäisyyksiä ja jalkojen paikkoja.
Ymmärsin myös oikean käden merkityksen sekä tärkeyden.
Silti välillä oikea käsi oli vasemman vieressä. Mutta en kaatunut kertaakaan ja yheksänkymmenen asteen kulma pysyinlähes koko ajan!
Toinen kerta sujui paljon paremmin ja siitä jäi erittäin hyvä fiilis ja sain kokea onnistuneeni!
Olisin halunnut laskeutua vaikka heti uudelleen.
Mutta minun täytyy odottaa ensi treeneihin :)
Tuli aika kerätä kamat kasaan ja lähteä asemalle. Palokunnalla laitoimme tarvikeet käyttövalmiiksi ja sainläjteä kotiin.
Seuraava aamu!
Polvi vähän kipee mutta se kuuluu asiaan!!
Todella innostuneet ja positiiviset fiiliksetjäi.
Odotan ensikertaa innolla :)
kannattaa ylittää rajoja edes kerran. Eihän sitä koskaan tiedä onko se sun juttu jos ei kokeile :)
On se palokunta vaan niin monipuolinen harrastus <3
(Puhelin postaus)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti